Sello noudattaa viulun rakennetta, mutta on sitä huomattavasti suurempi, ja sen ääniala on baritonikorkeudella. Sellon ääni on tumman täyteläinen, ja soitinta käytetään usein solistisesti tai solistista instrumenttia säestävänä soittimena. Sello on myös erittäin tärkeä kamarimusiikki- ja orkesterisoitin.

Sellon neljä metallipunoksesta ja metallista (aiemmin myös lampaansuolesta, silkistä) tehtyä kieltä on viritetty säveliin C, G, d, a. Kielet kiinnittyvät eben- tai ruusupuisiin viritystappeihin. Sello soi kirjoitetusta korkeudesta, mikä on oktaavia matalampi kuin alttoviulun. Soitin tuetaan lattiaan piikkimäisellä tuella eli stakkelilla.

Soittimen jousi koostuu puuosasta ja jouhista. Hevosenhäntäjouhia on noin kaksisataa yhtenä nippuna, joihin lisätään hartsia kitkan suurentamiseksi. Jousen tyvikappaleessa eli frossissa on ruuvimekanismi, jolla voidaan säädellä jouhien kireyttä.

Jousisoittimia pidetään orkesterin haasteellisimpina ja monivivahteisimpina soittimina. Jousisoittimia yhdistetään kaikkien orkesterisoittimien kanssa.

Jousisoittimien soittotapoja:

Bartok pizzicato: kieltä nykäistään niin, että se räsähtää otelautaan.
Con legno: soitetaan jousen puupuolella.
Detache: tasaisesti edestakaisin, le grand detache- koko jousella.
Legato: sitoen samalla jousella useita ääniä.
Pizzicato: näppäillen kieliä ilman jousta.
Ricochet: jousi pomppii monta kertaa yhdellä jousella.
Spiccato: jousi hyppii. ?nopea staccato?, merkintänä piste nuotin alla.
Staccato: jousi koko ajan kielessä kiinni, jousi pysähtyy, merkintänä piste.
Sul ponticello: jousella soitetaan tallan vierestä.
Sul tasto: jousella soitetaan otelaudan päältä.
Tremolo: nopea edestakainen liike yhdellä tai useammalla kielellä.

Kuuntele ääninäyte: