Alttoviulu on rakenteeltaan aivan samanlainen kuin viulu, mutta se on kooltaan isompi, vaikkakaan sen kokoa ei ole vakioitu kuten viulussa. Alttoviulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Kaikukopan kansi on kuusta ja pohja vaahteraa. Sisällä sijaitsevat äänipinna ja bassopalkki ovat myös kuusta. Eebenpuusta valmistettu otelauta kiinnittyy kaulaan ja päättyy vaahterasta tehtyyn kierukkaan. Leikkaus on tärkeä puun säilymisen ja soittimen soinnin kannalta.

Alttoviulun neljä metallipunoksesta ja metallista (aiemmin myös lampaansuolesta, silkistä) tehtyä kieltä on viritetty säveliin c, g, d1, a1. Kielet kiinnittyvät eben- tai ruusupuisiin viritystappeihin. Alttoviulu soi kirjoitetusta korkeudesta. Soittimen ääni on tumma ja lämmin, mutta peittyy helposti muuhun tekstuuriin, sillä soitin on viulua kvinttiä matalampaan viritykseensä suhteutettuna liian pienikokoinen.

Soittimen jousi koostuu puuosasta ja jouhista. Hevosenhäntäjouhia on noin kaksisataa yhtenä nippuna, joihin lisätään hartsia kitkan suurentamiseksi. Jousen tyvikappaleessa eli frossissa on ruuvimekanismi, jolla voidaan säädellä jouhien kireyttä.

Jousisoittimia pidetään orkesterin haasteellisimpina ja monivivahteisimpina soittimina. Jousisoittimia yhdistetään kaikkien orkesterisoittimien kanssa.

Jousisoittimien soittotapoja:

Bartok pizzicato: kieltä nykäistään niin, että se räsähtää otelautaan.
Con legno: soitetaan jousen puupuolella.
Detache: tasaisesti edestakaisin, le grand detache- koko jousella.
Legato: sitoen samalla jousella useita ääniä.
Pizzicato: näppäillen kieliä ilman jousta.
Ricochet: jousi pomppii monta kertaa yhdellä jousella.
Spiccato: jousi hyppii. ?nopea staccato?, merkintänä piste nuotin alla.
Staccato: jousi koko ajan kielessä kiinni, jousi pysähtyy, merkintänä piste.
Sul ponticello: jousella soitetaan tallan vierestä.
Sul tasto: jousella soitetaan otelaudan päältä.
Tremolo: nopea edestakainen liike yhdellä tai useammalla kielellä.

Kuuntele ääninäyte:

Melodia (394 KB)
Pizzicato (98 KB)