Huilu valmistetaan metallisesta sylinterimäisestä putkesta, johon kiinnittyvät suukappale ja läppämekanismi. Huilu on ihanteellinen soolosoitin, mutta toimii kaikenlaisessa musiikkitekstuurissa hyvin myös väliäänissä. Huilun alarekisteri (n. c1-c2) on soinniltaan leveä ja sulautuu yleensä täydellisesti kaikenlaiseen instrumentaatioon.
Huilun sävy muuttuu asteittain:
Ala-alue on panhuilumainen ja pehmeä, alueella on vaikea soittaa kovaa.
Yläalue terävöityy, vaikea soittaa hiljaa.
Enemmän legato- kuin staccatosoitin, sillä staccatot jäävät pehmeiksi.
Kaikilla huiluilla voi vaihtoehtoisilla sormituksilla soittaa erivärisiä variaatioita samasta sävelestä.
Hyviä soitinyhdistelmiä:
Huilu ja klarinetti (oktaavi, priimi tai terssi rinnakkaisuus).
Huilu ja jokin kielisoitin.
Huilu ja fagotti.
Huilu ja oboe.
Huilu ja trumpetti (matalalta).
