Sopraanosaksofoni on soitinperheen korkeaäänisin soitin. Yleisimmin sopraanosaksofoni on malliltaan suora, mutta nykyisin on käytössä myös s-kirjaimen muotoon taivutettua mallia. Sen ääni muistuttaa klassisesti soitettuna englannintorvea tai oboeta. Sopraanosaksofoni on englannintorven tapaan solistisempi kuin saksofoniperheen muut jäsenet. Sopraanosaksofonia korkeampi soitin on sopraninosaksofoni, jonka ääni on ohuempi ja läpitunkevampi kuin muilla saksofoneilla.

Saksofonit valmistetaan yleisimmin messingistä, ja äänilähteenä käytetään klarinetin tapaan eboniittista suukappaletta ja ruokolehteä. Saksofonit eivät ole sinfoniaorkesterin vakiosoittimia. Saksofoni kehitettiin alun perin soittokuntien tarpeeseen, tehostamaan vaskien rinnalla liian hiljaiseksi koettuja puupuhaltimia.

Saksofonin ääni voi olla hyvin monimuotoinen: klassisessa perinteessä käytetään erityyppisiä ruokolehtiä ja suukappaletta kuin jazz-musiikissa. Jazz ja rock-musiikissa äänenväri ja ansatsi ovat yleensä vaihtelevampia. Edellä mainitulle musiikkityyleille on tunnusomaista myös runsas glissandojen käyttö, mitkä onnistuvatkin saksofonilla erittäin hyvin.

Saksofonin ääni sulautuu varsin hyvin kaikenlaisiin soitinkokoonpanoihin, joskin sen karakteristinen ääni voi viedä huomiota muilta soittimilta.

Sopraanosaksofoni on transponoiva soitin (Bb), eli sille kirjoitettua (in C) melodiaa on transponoitava suuri sekunti ylöspäin.

Hyviä soitinyhdistelmiä:

Sopraanosaksofoni ja huilu.
Sopraanosaksofoni ja fagotti.
Sopraanosaksofoni ja bassoklarinetti.
Sopraanosaksofoni ja jousisoitin.
Sopraanosaksofoni ja urut.

Kuuntele ääninäyte: